Uutta yhteisöllisyyttä etsimässä

24.11.2017

Aina välillä törmään marinaan siitä, miten ennen kaikki oli paremmin. Oli yhteisö, oli talkoita, kaikki osallistuivat niihin ja kaikilla oli NIIIIN mukavaa. Enää talkoita ei kuulemma kannata järjestää, koska sinne ei kuitenkaan tule ketään. Yhteisöllisyyttä ei enää ole, koska nuoriso istuu yksin huoneissaan ja räplää älylaitteitaan tai pelikoneitaan. Ja koska ei ole yhteisöllisyyttä, kylät kuolevat, vanhukset muumioituvat kerrostalokaksioihinsa ja nuoriso rötöstelee ajankulukseen (silloin kun ei räplää älylaitteitaan). Yritän ymmärtää, mutta olen kuitenkin eri mieltä. Ihmisyyteen liittyy perustarve kuulua johonkin yhteisöön, olla osa jotain porukkaa. Tuo tarve ei ole hävinnyt mihinkään. Ei yhteisöllisyyskään ole hävinnyt mihinkään, se on vain muuttamassa muotoaan.

”Vanha yhteisöllisyys” oli pitkälti elinkeinoihin ja paikkaan sidonnaista. Talkoita tehtiin, koska oli pakko. Oman kylän väen kanssa oli tultava toimeen edes jollain tavoin, sillä suvun perintömaita ei niin vain siirretty toisaalle kivampaan paikkaan mukavampien ihmisten luo. Yhteisöllisyyttä epäilemättä oli ja ihmiset tunsivat (tai luulivat tuntevansa) toisensa, mutta en usko, että välttämättä kaikilla silti oli aina niin mukavaa.

”Uusi yhteisöllisyys” on pitkälti arvosidonnaista. Porukka, johon kuulutaan, ei enää ole kylä eikä välttämättä edes oma suku tai perhe. Ihmiset voivat valita yhteisönsä omien arvojensa ja mieltymystensä mukaan ja monien yhteisö onkin harrastusporukka tai kaverit. Kokoontumisen välineenä ei ole välttämättä ole seurantalo vaan sosiaalinen media.

Kumpi sitten on parempaa yhteisöllisyyttä, uusi vai vanha? Aiemmin yhteisöjen sosiaalinen kontrolli suojeli yhteisöä: kukaan ei voinut tehdä suuria hulluuksia ilman, että joku puuttui asiaan nopeasti. Jos naapurin mummoa ei näkynyt päivään, se pantiin merkille ja mentiin katsomaan, mikä mummolla oli hätänä. Heikommille yhteisön jäsenille keksittiin jotain rakentavaa tekemistä. Toisaalta yhteisön normien vastaisesti toimiminen aiheutti närää, vaikka ei olisi tehnyt mitään väärää. Uuden yhteisöllisyyden plussana on suurempi vapaus: voi tehdä sitä, mitä haluaa, keiden kanssa haluaa, silloin kun haluaa. Ongelmana on se, että kaikki eivät kuitenkaan pääse mukaan haluamaansa porukkaan. Aina silloin tällöin oikeasti löytyy asuntoihinsa muumioituneita vanhuksia. Osa yhteisöistä puolestaan suuntaa energiansa ja osaamisensa huonoihin tai peräti rikollisiin tarkoituksiin. Puolensa siis kummassakin, sekä uudessa että vanhassa.

Maailma muuttuu ja yhteisöllisyys sen mukana. Rakentavinta olisi lopettaa menneiden ”hyvien aikojen” haikailu, hyväksyä muutos ja hyödyntää sen parhaat puolet. Esimerkiksi tämä Kouvolan yhdistysten yhteinen Kaikumedia on uuden yhteisöllisyyden väline, jota toivottavasti käytetään uuden yhteisöllisyyden rakentamiseen, parempien toimintatapojen kehittämiseen ja kaikille yhteisen Kouvolan kehittämiseen. Meissä yhdistyksissä on voimaa – käytetään se yhteiseen hyvään!


Evita Reitti
Pohjois-Kymen Kasvu

Hae sisältöjä

Arkistot

Tekijä

Teema

Pin It on Pinterest