Katin kuumatka

8.12.2017

Katin kuumatka

Kun koira taas ajoi Katin puuhun
mietti Katti, pudotan sille suuhun
kävyn ja karkaan vaikka kuuhun.

Ja kuuhun se läksi kun aluksen keksi
lojui maassa vati aivan ilmaiseksi
itse arveli moottorina kehräävänsä
ja siten kuuhun lentävänsä.

Kun oikein uskoo niin toteutuu
hulluinkin toive, siis istuutuu
Katti vatiin ja kas, sehän nousee ilmaan,
nyt lennetään kuuhun lomailemaan.

Katti kehrää ja hännällään pitää perää
mukaansa matkalla tähtiä kerää.
Mut mitä kummaa sitten tapahtuu, arvaa
lentää kissoja kuusta vastakarvaan
silitettyjä outoja siivekkäitä
ei Katti ollut koskaan nähnyt näitä.

 

Katti ohitti ne häntää heilauttaen
vihaisesti perään sähähtäen
ja pomppien vadissa yhtä jalkaa
se huusi nyt kotimatka alkaa!

Vati lähti kiitämään alaspäin
ja siinä sitten kävi näin
se törmäsi ihanaan kukkatarhaan,
Katti poimi lennossa kukan parhaan.

Se haisteli kukkaa ja aivasti
niin kovasti että tipahti
maahan ja heräsi vadista
kun kukka kutitti kuonoa.

Loru: Kirsi KomulainenSatuja ja loruja -antologiasta, Paltta ry 2017
Kuvitus: Maire Pyykkö

Hae sisältöjä

Tekijä

Teema

Pin It on Pinterest