Nukkeloru

Onpa se somaa,
kun nukkea omaa
saa syöttää ja pukea
ja satuja lukea
sille äidin lailla.

 

Ja kun unta vailla
on nukkevauva,
niin kädessä sauva
saapuu Nukku Matti
ja viirukas katti
seuraa Matin perässä.

 

Katin unikerässä
on paljon lankaa
ja pian se alkaa
sitä kehrätä lisää
ja silloinpa isää
jo haukottaa kovin.

 

Ja pitkän tovin
hän suutaan aukoo,
no, mikä nyt raukoo,
vaan unikatti
ja perässä Matti
ne piiloon meni,
mutta silloinpa Peni
alkoi haukkua niitä.

 

Nukke pelästyi siitä
ja parkaisten heräsi,
silloin Liisa keräsi
syliin nukkevauvan
ja kirjat, vaan hauvan
hän ulos laittoi,
jopas uni maittoi
taas nukkevauvalle.

 

Mutta Peni-hauvalle
tuli paha olo
ja hiljaa se polo
nyt portailla makaa,
silloin nurkan takaa
vinkkaa naapurin Ville.

 

Ja kun leikkisille
nyt käyvät nuo kaksi,
niin rattoisaksi
käy kummankin aika,
missä lienee se taika,
että kanssa kaverin
elo aina on mukavin.

Loru: Eira Vainikka, Paltta ry:n satuja ja loruja antologiasta, 2017
Kuvitus: Maire Pyykkö