Inspis, osa 2 – Leena-Riitta Salminen

27.3.2018

Sumea seikkailu
Lentokone huojahteli raskaasti, kunnes töyssähti maahan. Monien välilaskujen vuoksi olin puolitoreissani torkkunut vuorokausia enkä tiennyt oliko yö vai päivä. Horjuin tulohalliin kulahtaneen kassini kanssa. Hostellin osoite oli ryttyisellä lapulla takataskussa. Tulohallissa ryskytti särisevä musiikki. Kitisevän liukuoven takana huojui kirjavia taksikylttejä. Pitkäviiksinen mies tunki eteeni. Vaapuin perässä ulkoilmaan. Satoi roiskimalla.
Taksisuhari sulloi minut pitkäperäiseen litteään amerikanrautaan. Hyvä, että ehdin kiskaista kassin mukaan. Virta-avain naukaisi. Ei murahdustakaan. Ruhjaisi ovensa auki ja loikkasi konepellin eteen. Rapa roiskahti tuulilasiin. Kuului kirskuvaa ääntä. Kampea kai kiersi. Lopulta autorämä pärskähti vaivalloisesti käyntiin.
En saanut tavuakaan suustani. Jos olisin osannut, olisin rukoillut. Mieluummin vaikka mihin rotankoloon kuin raadoksi kaatopaikalle. Miksi tulin? Tyttöystäväni, ehkä entinen, asui 200 kilometrin päässä. Ei muka päässyt vastaan. Ehkei halunnut minua tänne? Lojui evät levällään jonkun mustakulmaisen kainalossa? Sivuikkunasta tihkui vettä päälleni ja hivuttauduin keskelle takapenkkiä. Kojelaudan kello näytti 2.48. Sietämättömän pitkän ajan jälkeen oikealta tökkäsi valopahainen. Ei Kotkassakaan polteta katuvaloja öisin, ajattelin etikkaisesti. Kuski ojensi mustakarvaisen käsivartensa käskevästi. Laahustin sisään.
Tiskin takaa pilkisti takkuinen punainen tukkapehko. Se liikahti. Esiin ilmestyivät tuhatryppyiset naisenkasvot. Passia ei kysellyt, eikä lappuja täytetty. Tyrkkäsi epäkeskon vanerinpalan käteen. Tahmeassa narussa killui kymmensenttinen avain. Yösijani oli kupruilevalla kovalevyllä eristetty koppi. Sänky kotitekoinen rohjo. Tekstiilit haisivat tupakalle ja ihmisen eritteille. Sammuin heti.
Aamuvalo repi kiilan verhon tapaisiin. Olo oli nuhjuinen. En odottanut näkeväni kukkaistutuksia ja palatseja. Aukion takaa kymmenmetrisen muraalin virkaa teki kyljellään rötköttävä nukkuva miesfiguuri. Laitapuolelta. Sen alla kiilteli parkissa pieni harmaa auto, melkein kiinni roskalaatikossa. On siinä kontrastia, hymähdin. Kolusin alakertaan. Arvelin haistelevani ulkoilmaa.
Ovenpielestä pöllähti mieto tupakansavu. Lakosin järkytyksestä. Luulin näkeväni hallusinaatioita.
– Sinä tulit! Syliteltiin, suudeltiin, kai tirautettiin parit pisaratkin.
– Otin loparit, nostin kaikki rahat! Tyhjensin kämpän, myin kamiskat. Koti on tuo nelipyöräinen! Ei kun matkaan!

  • Leena-Riitta Salminen

Hae sisältöjä

Tekijä

Teema

Pin It on Pinterest