Inspis, osa 2 – Maija

Tänään on ehkä torstai.
Kello jo yhdeksän
eikä yhtäkään syytä nousta.
Listaan muutaman:
nouse sängystä
mene suihkuun
pese hampaat
pue päälle
keitä kahvi
syö jotain.
Mikään ei houkuttele.
Käärin sätkän,
poltan sen huonolla omallatunnolla,
rahaa palaa tässäkin.

Mielikuvaharjoittelu antaa voimaa,
sanoi psykologi.
Taas kerran
loihdin eteeni kuvan
entisestä esimiehestäni,
joka ojensi irtisanomispaperin hymynkare huulillaan,
kuvittelen hänet eli sen omaan mukavuusneliöönsä,
jossa lattiasta nousee seinät ympärille
ja yksi taipuu katoksi asti
muodostaen kuution,
joka pienenee pienenemistään.
Otan kuution käteeni
ja viskaan sen
venäläisen autonkuljetusrekan lavalle:
sinä ja Audisi
matkalla Siperiaan.

Todellakin:
nousen sängystä
keitän kahvit.
Naapuri oli pudottanut lehden postiluukusta.
Ei maailma sittenkään ole niin paha paikka.
Miljardeja riittää Suomessakin jaettavaksi,
etenkin niille, jotka osaavat kusettaa systeemiä,
oli narri tai herra.
Minä en osaa, enkä halua opetella.

Mutta kuka palkkaa minut 18 tunniksi töihin,
kun ketään ei ole kahteen vuoteen kiinnostanut
ammattitaitoni
työkokemukseni
osaamiseni
koulutukseni
kielitaitoni.

Tämä on passiivimalli.
Käärin uuden sätkän.
Huomenna on ehkä perjantai.
Ehkä.

– Maija